Uusia alkuja

Viime viikolla sain odotetun paketin, joka oli pullollaan ihania lankoja. Nimittäin Pirkkalangat omaan Metsä kukkii-puserooni saapuivat viimein! Värikirjo oli juuri niin upea kuin olin odottanutkin, enkä malttanut olla heti kerimättä joka väriä kerille. Ehdin jopa aloittaa kirjoneulekuvionkin, ja alku oli lupaava! Kuitenkin mallaillessani tilkkua päälleni huomasin, että puserosta tulisi ehkä liian tiukka. Olin alkanut neuloa kokoa M, koska se vaikutti väljän mitoituksen kanssa sopivalta; ajattelin, että en kaipaa kovin roikkuvaa villapaitaa.

Päätin sitten kuitenkin ottaa ja purkaa tuon aloitukseni, kun sitä ei vielä tuon enempää ollut. Ehkä haluan kuitenkin sukeltaa suuren puseron lämpöön kylminä iltoina... Samalla päätin vaihtaa tasoneuleesta pyöröneuleeksi, sillä inhoan kirjoneuleen neulomista nurjalla puolella. Teen siis etu- ja takakappaletta yhtä aikaa. Uudenkin aloituksen ehdin jo kertaalleen purkaa, onneksi vain viiden kerroksen jälkeen, kun huomasin, että luomisreunani kiertää. Nyt olen viimein päässyt etenemään muutaman sentin verran! Jipii!

Ps. Ainoa toivomukseni enää olisi muutama lisätunti vuorokauteeni, jotta ehtisin tehdä tätä, sekä monia muita hommia, joita haluaisin... Vaihtoehtoisesti myös lastenvahti kelpaa! A wink a wink!

Pps. Italialainen luomisreuna toimii myös pyöröneuleessa; tällöin luomisreunan 1. ja 3. kerros neulotaan tavallisesti, neuloen oikeat oikein ja nostaen nurjat (lanka kulkee etukautta), mutta 2. ja 4. kerros päin vastoin: nostaen oikeat (lanka kulkee takakautta) ja neuloen nurjat nurin. Katso täältä koko ohjeeni italialaiseen luomistapaan.

KAL ja vyyhtien valloitus

Oma KALini eli Knit along-työni on nyt aloitettu! En ole vielä saanut kaikkia lankoja, mutta resoria varten tarvitsemani grafiitinharmaa Pirkkalanka (501) löytyi Sastamalan Taitokeskuksesta.

Pirkkalangat, kuten monet muutkin Taito Pirkanmaan langat, ovat vyyhdeillä. Ensimmäinen askel puseronteossa onkin lankojen keriminen. Jos vyyhdit ovat uusi tuttavuus, niin lue tästä vinkkini vyyhdin käsittelyyn!

Vyyhdillä olevien lankojen ympärillä on poikittain solmittuja lankoja, yleensä ainakin yksi, tavallisesti kaksi. Näitä kutsutaan pasmalangoiksi, ja ne pitävät vyyhdin koossa. Langat voivat olla myös vyyhdin alku- ja loppupää. Älä poista pasmalankoja vyyhdistä vyyhdin ollessa löysällä!

Etsi pasmalankojen avulla vyyhdin keskikohta. Laita molemmat kädet vyyhdin väliin ja kiskaise pari kertaa napakasti niin, että langat kiristyvät. Tällainen "hakkaaminen" selvittelee vyyhdin lankoja.

Aseta vyyhti sitten kiristettävään vyyhtitelineeseen, taikka johonkin muuhun vastaavaan. Korvikkeena voi käyttää aviomiehen tahi muun henkilön käsivarsia tai tuolin selkänojaa. Itse laitoin telineen puutteessa vyyhdin keilutuolin selkänojaan ja kiristin sitä laittamalla muutaman koristetyynyn väliin. Kireys on tärkeää, jotta vyyhdin langat eivät sotkeennu toisiinsa keriessä.

Avaa ja poista sitten pasmalangat. Näissä vyyhdeissä pasmalankoina olivat vyyhdin alku- ja loppupäät, joten avasin solmut varovasti. Toinen langanpäistä lähtee purkautumaan yleensä paremmin kuin toinen; vyyhdin päällipuolelta. Lähde kerimään paremmin purkautuvasta päästä.

Huom! Vältä lankakerän pujottamista vyyhdin lankojen väleistä! Jos lanka takertuu, koita aina ensin selvitellä vyyhtiä kiskoen lankoja varovasti erilleen. Jos aloittamasi pää takertelee jatkuvasti, koita, purkautuuko toinen pää paremmin.

Takerteleminen voi johtua siitä, että vyyhti on laitettu kiristykseen väärästä kohdasta, eli osa langoista ei olekaan vyyhtitelineen ympärillä ollenkaan. Tällöin voi joutua pujottelemaan kerää. Joskus vyyhdit voivat myös olla vain sotkuisia itsessään. Tällöin vaaditaan kärsivällisyyttä!

Kuvassa vasemmanpuoleinen langanpää on vyyhdin sisällä, ja oikeanpupleinen purkautuu vapaasti.

Jos keritkin vain osan langasta ja jätät loput vyyhdille, älä unohda laittaa pasmalankoja takaisin tai uusia tilalle! Solmi myös lamnknganpäät vyyhdin ympärille, jotta ne on helpompi löytää seuraavalla kerralla.

Kerimisessäkin on omat niksinsä. Apuna voi käyttää erityistä kerimislaitetta, tai keriä perinteisesti kämmenen ympäri. Tärkeää on keriä lankakerä löysälle. Tämä onnistuu parhaiten pitämällä keriessä sormia kerän ympärillä niin, että uusi lanka kiertyy aina sormien ympäri. Kun sormet ottaa pois välistä, uusin kierros löystyy sopivasti. Kireällä lankakerällä lanka joutuu pitkäaikaiseen venytykseen, jolloin se menettää joustavuuttaan ja muuttuu kovaksi. Sama pätee kaikkiin joustaviin materiaaleihin matonkuteesta kuminauhaan! Mitä pehmeämpi kerä, sen parempi.

Koska tässä puserossa värejä on monia, kannattaa pujottaa vyötteet kerien mukaan, jolloin värinumeroista voi tarkistaa, että sävy on oikea. Kerimisen iloa!

PS: Jos jäit ihmettelemään, että mikä KAL, niin kurkkaa edellinen julkaisuni!

Metsä kukkii KAL - minä kanssa!!

Vauhdikkaan loppuvuoden ja uuden vaihtumisen jälkeen on taas aika kirjoittaa pajaan kuulumisia! Taitokeskus on pitänyt minut kiireisenä työaikana, ja perhe-elämä sekä erilaiset käsityöt puolestaan vapaa-aikana.

Uusin Taito-lehti toi mukanaan KAL:in, joka tarkoittaa 'knit along'. Käsite oli minulle uusi, joskin olin aiemmin jo nähnyt CAL:in, 'crochet along', Facebookin uutisvirrassa. Kyseessä ei ole kilpailu, vaan tarkoitus on valmistaa joku tietty käsityö yhdessä muiden harrastajien kanssa. Osallistujat voivat jakaa kuvia ja kertomuksia netissä ja somessa, auttaa toisiaan mallissa vastaan tulevissa pulmissa, ja jopa järjestää tapaamisia työn aikana tai urakan päätteeksi!

Taito-lehden KAL:in aiheena on Sirkka Könösen perinteistäkin perinteisempi Metsä kukkii-kirjoneulepusero. Sen nähdessäni ajattelin heti, että tuo ei sovi minulle! En lainkaan pitänyt väriyhdistelmistä enkä värimaailmoista ylipäätään. Malleja on kaksi, tumma ja vaalea, joista ensimmäisen ohje löytyy Taito-lehdestä, ja jälkimmäinen Facebookin Metsä kukkii KAL-tapahtumasta, jossa voi seurata töiden edistymistä ja jakaa omia onnistumisen - ja epäonnistumisen - hetkiään.

Noh, värikriittisyyteni takia vitkastelin ensin, ja olin jo hylätä koko ajatuksen. Jokin kuitenkin kutkutti tässä tempauksesa niin, että en vain voinut jättää sitä väliin! Otin mallin piirustuspöydälle, eli toisin sanoen tablettiini lataamaani sovellukseen, jolla kirjoneulemalleja voi piirtää tyhjästä. Valitsin Pirkka-langan värikartasta mieluisimmat värit, ja lähdin sommittelemaan niitä puseron mallipiirrokseen. Pian huomasin, että Könösen suunnittelema pusero on upea mestariteos siinäkin mielessä, että värien muuttelu oli todella helppoa ja onnistuminen ei ollut rakettitiedettä. Kun vain valitsi tarpeeksi toisiinsa sopivia sävyjä, tapahtui loppu melkein kuin itsestään! Sain lopulta mielestäni upean luomuksen aikaan, ja toteutuksen aloitan sitten, kun saan muita töitä ensin alta pois. Langat ostan tietysti omasta Taitokeskuksestani!

Tässä on sitten se mallipiirustus minun tapaani. Pensaat vihreällä pohjalla tulevat alaosaan, siitä jatketaan kuusikuviolla alkavaan mallipiirrokseen ja edetään isolla kukalla alkavaan piirrokseen. Värinumerot, joilla voi korvata ohjeen mukaiset värit, julkaisen, kunhan ne varmistuvat langat saatuani.

Ennen uuteen työhön uppoutumista on paras kuitenkin ensin viimeistellä edellinen. Puikoilla kilisee parasta aikaa Synkät kuteet-kirjan malli 'Mort', eli pitkä neuletakki luurankokuviolla. Se tulee siipalleni, ja alkaa olla loppusuoralla; toisen hihan kaarroke ja huppu on neulomatta! Lankana täysvillainen Viking Sportsgarn.

Farkkujen lyhennys - ohje

Koska Minnapiika on jäänyt hukkapätkäksi, eivät mitkään kaupan farkut ole koskaan sopivan mittaiset. Lyhentäminen on ärsyttävää ja ehkä hiukan pelottavaakin puuhaa, sillä vaarana on, että lahjetta tulee nirhattua liikaakin. Lisäksi lahkeen käänteestä tulee ihan erinäköinen kuin farkkujen muista saumoista, erityisesti, jos kyseessä ovat esimerkiksi kivipestyt farkut.

Olen vuosien varrella ottanut tavaksi lyhentää farkut tavalla, joka on hiukan helpompi, eikä muuta käänteen ulkonäköä yhtään.

Tee näin:

1. Aloita mittaamalla jalkasi sisäpituus. Jos vain mahdollista, pyydä joku toinen mittaamaan, jotta tulos olisi tarkka. Huomioi, että kun kerran olet mitan ottanut, voit käyttää sitä aina! Aseta mittanauhan pää aivan nivustaipeeseen, kun ylläsi on ohuet vaatteet tai alusvaatteet. Seiso suorana ja pyydä mittaajaa vetämään nauha suoraksi lattiaan saakka, ja ottamaan tiukka mitta aivan lattianrajasta.

Minnapiikalla tämä sisämitta on 77 cm.

2. Vähennä saamastasi mitasta 1 cm. Ota sitten farkut esille ja mittaa saamasi tulos (Piikalla 76 cm) haarasaumasta alkaen. Taita lahje mittauskohdasta ja neulaa sovitusta varten. Muista sovittaessasi myös istua, jotta näet, kuinka paljon lahje silloin nousee! Muuta mittaa tarvittaessa sovituksen mukaan, ja sovita sitten uudelleen.

3. Poista sitten neulat. Mittaa lahkeen koko sisäpituus haarasaumasta alkaen. Vähennä sitten mittauksen perusteella saamasi luku lahkeen koko pituudesta, ja lisää 2 cm saumavaraa. Näin saat selville, kuinka paljon lahjetta tulisi saksia pois.

Esimerkiksi: Jos lahkeen sisäpituus on 85 cm ja Piikan saama mitta on 76 cm, on laskukaava tällainen:

                   85 - 76 + 2 = 11 cm

4. Mittaa lahkeensuusta, nurjalta puolelta käänteen reunasta 2 cm, ja merkitse kohta lahkeen ympäri neuloin tai kynällä. Mitta on sama kaikissa tapauksissa.

5. Ota sitten kohdassa 3 saamasi laskutoimituksen tulos ja mittaa sen ilmoittama määrä alkaen vaiheessa 4 merkatusta kohdasta. Merkkaa lahkeen ympäri kuten edellä. Leikkaa sitten tekemiesi merkkien kohdalta suikale pois välistä.

6. Nyt sinulla on lahkeen käänne erillisenä kappaleena. Yhdistät sen seuraavaksi oikeat puolet vastakkain lyhennetyn lahkeen jatkoksi. Laita kapeampi kappale sisäpuolelle, ja tarvittaessa venytä ommellessa (jos venyvää kangasta). Huolittele reunat yhteen siksakilla.

8. Käännä lahje oikein päin ja tikkaa yhteenhuolitellut saumanvarat sauman yläpuolelle läheltä saumakohtaa (varat kääntyvät siis pois päin lahkeensuusta). Käytä tikkaukseen mahdollisimman huomaamattoman väristä lankaa. Löydät parhaiten sopivan langan vetämällä sitä rullasta ja vertaamalla lankasäiettä kankaan väriin koko rullan sijaan. Erisävyisissä sinisissä farkuissa kannattaa kokeilla sinisten lankojen sijaan (tai pikemminkin) harmaita lankoja, sillä ne uppoavat yllättävän hyvin farkkun väreihin.

Nyt farkut on lyhennetty! Vaikka sauma omaan silmään saattaa näyttää hyvinkin näkyvältä, se kyllä käyttäessä hukkuu näkyvistä. Eihän lyhennyksiä yleensä näin läheltä katsotakaan...

Ompeluvimma saa jatkoa

Kädet on olleet täynnä kankaita, puikkoja ja lankoja, arjen haasteista huolimatta! Tälläkin kertaa valmiiksi on tullut vaatteita niin itselle kuin jälkikasvullekin.

Äidille ja pojalle mätsäävät collarit! Huppari on Suuren käsityön numerosta 1/2012. Housut ovat Noshin Baggyt - kaavat niihin löytyvät täältä. Koko on 92, joka on vielä reilu, mutta leveiden nilkkaresorien ansiosta menevät jo noin 85-senttiselle hyvin.

Vaateinventaariossa huomasin, että pikkumiehellä.oli vain kolmet shortsit tulevaa kesää varten. Kahlasin useat käsityölehdet läpi, kunnes löysin sopivat rennot trikooshortsit Ottobren kesälehdestä 3/2016. Näihin sai hyvin käytettyä jämäpalaksi jääneen työkonekankaan suikaleen. Muutenkin näihin voi hyödyntää hyvin tilkkulaatikkoa, sillä jokainen kolmesta kaavakappaleesta mahtui A4-arkeille!

Teepaitoja pojalla oli jo tarpeeksi, mutta tein silti pari lisää omilla kuvioilla. Haisuli rokkaa tällä hetkellä, ja Transformers on taas isän mieleen... Kuviot toteutin kangastussilla, enkä enää toiste ala värittelemään näin suuria pintoja tusseilla! Ompelujälki sisäpuolella on karmea, kun ei sitä saumuria ole huolittelussa mukana. Nämä kaavat löytyvät Suuresta Käsityöstä numero 6-7/2009.

Hihaton paita vielä takaa.

Itselleni tein myös shortsit jostain tuntemattomasta kankaasta, joka oli eksynyt kangaslaatikkoon. Kaava on jälleen Suuren Käsityön, numerosta 7/2011. Mainittakoon, että kaavaan lienee eksynyt virhe, sillä vyötärön alavarasta tuli liian lyhyt juuri taskupussin leveyden verran.

Kesäisiä ompeleita

Innostus ompeluun on löytynyt siinä laajuudessa, etteivät päivän valveilla vietetyt tunnit tahdo riittää kaikkiin ideoihin! Tässä joitain valmiiksi saattuja tekeleitä.

T-paita tilaamastani jämätrikoosta, koko 92 ja malli Suuri Käsityö 7/2010. Etukappale on kahdesta osasta tehty, jotta kangas riitti koko paitaan.

Itselleni tein kesämekon joskus saamastani trikoosta. Malli on Suuresta Käsityöstä 10/2012. Muutin vain hihat puolipitkistä lyhyiksi ja helman leveämmäksi.

Hattuja!

Ruudullinen hattu on lahja ystävän vauvalle. Tähän käytin netistä ja Suuresta Käsityöstä löytämiäni ohjeita, joista oikeastaan koostin aivan oman kaavani, jotta sain siitä mieleisen.

Kukkahatun oli tarkoitus tulla lahjaksi, mutta en pitänytkään sen kuosista enkä mallista. Ohje on blogista I Married Superman, Sun Hat. En kuitenkaan ruvennut tulostamaan kaavaa, vaan piirsin sen mittojen mukaan haluamassani koossa.

Lätsälippikset ovat pojalleni. Tein ensin kasvuvaralla yhden, mutta se oli ihan liian iso. Kangasta onneksi riitti, ja tein pienemmässä koossa toisen. Päällikangas on hiukan joustavaa, joten se on kokonaan tuettu tukikankaalla. Malli Suuri Käsityö 7/2012.