Päällekarkaus: Erilaisia päällisiä

Piika on ahkeroinut jälleen ompelukoneella, ja tällä kertaa on syntynyt uusia päällisiä erinäisiin paikkoihin!

Keittiön tuoleissa on persikanväriset päällysteet, ja yhdestä niistä alkoi kangas jo repeillä. Aivan vielä en alkanut repimään kankaita irti ja uusimaan niitä, sillä pienen lapsen sotkujen takia se olisi ollut aivan turhaa. Siksipä päätin tehdä irrotettavat päälliset, joihin ompelin sisäpuolelle palan kosteudenpitävää patjansuojusta. Kukkakangas on kirpparilta ostetusta verhosta. Vielä, kun saisi ne kolme muuta tuolia hoideltua...

Eteisen rahin tyynyssä oli halpatyövoimalla tehty tekokuitupäällinen, ja sen huomasi. Tein uuden saamastani sisustuskankaanpalasta, ja kierrätin vanhasta päällisestä siihen vetoketjun. Vanha päällinen jatkoi elämäänsä öljyrättinä miehen autossa...

Päällisestä tuli kivannäköinen, mutta lähempää tarkastelua se ei kestä, varsinkaan ompelutaitoisemmalta katsojalta. Tekaisin tämän välikäsityönä nopeasti, enkä lähtenyt purkamaan, vaikka osaset eivät osuneet täysin yksiin!

Eräs ikuisuusprojekti tuli päätökseensä, kun sain aikaiseksi ommella vanhasta sohvastamme säästettyyn tyynyyn päällisen. Tyyny ja siihen tarkoitetut kangastilkut ovat lojuneet säilöttyinä milloin missäkin, kunnes viimein sain inspiraation tarttua toimeen. Syynä oli kenties se, että pajan pikkutonttu on tykännyt tyynyjen päällä leikkiä, ja äitiä ne vanhat kulahtaneet päälliset lähinnä hirvittivät...

Kankaat ovat jostain minulle kulkeutuneita huonekalukankaiden näytetilkkuja, ja niistä tuli juuri sopivasti yksi päällinen. Vain päätysuikaleet ovat muualta; ne ovat ylijäämää keinutuolinverhoiluprojektistani muutaman vuoden takaa. Vetoketju oli vanhassa päällisessä vielä ehjä, joten purin sen pois ja käytin uuteen päälliseen. Vanha päällys sai jäädä paikoilleen pitämään täytteitä sisällään, harsin vain suuaukon umpeen.

Näitä tyynyjä löytyy vielä yksi iso ja pari pienempää, ja niihin olen jo tilannut alekankaat, kun sopivasti satuin Myllymuksuilta löytämään. Niitä odotellessa!

Tällä hetkellä piikaa työllistävät parit tilausneuleet, ja niistäkin tullee juttua, kunhan ne joskus maailman aikaan valmistuvat!

Farkkujen lyhennys - ohje

Koska Minnapiika on jäänyt hukkapätkäksi, eivät mitkään kaupan farkut ole koskaan sopivan mittaiset. Lyhentäminen on ärsyttävää ja ehkä hiukan pelottavaakin puuhaa, sillä vaarana on, että lahjetta tulee nirhattua liikaakin. Lisäksi lahkeen käänteestä tulee ihan erinäköinen kuin farkkujen muista saumoista, erityisesti, jos kyseessä ovat esimerkiksi kivipestyt farkut.

Olen vuosien varrella ottanut tavaksi lyhentää farkut tavalla, joka on hiukan helpompi, eikä muuta käänteen ulkonäköä yhtään.

Tee näin:

1. Aloita mittaamalla jalkasi sisäpituus. Jos vain mahdollista, pyydä joku toinen mittaamaan, jotta tulos olisi tarkka. Huomioi, että kun kerran olet mitan ottanut, voit käyttää sitä aina! Aseta mittanauhan pää aivan nivustaipeeseen, kun ylläsi on ohuet vaatteet tai alusvaatteet. Seiso suorana ja pyydä mittaajaa vetämään nauha suoraksi lattiaan saakka, ja ottamaan tiukka mitta aivan lattianrajasta.

Minnapiikalla tämä sisämitta on 77 cm.

2. Vähennä saamastasi mitasta 1 cm. Ota sitten farkut esille ja mittaa saamasi tulos (Piikalla 76 cm) haarasaumasta alkaen. Taita lahje mittauskohdasta ja neulaa sovitusta varten. Muista sovittaessasi myös istua, jotta näet, kuinka paljon lahje silloin nousee! Muuta mittaa tarvittaessa sovituksen mukaan, ja sovita sitten uudelleen.

3. Poista sitten neulat. Mittaa lahkeen koko sisäpituus haarasaumasta alkaen. Vähennä sitten mittauksen perusteella saamasi luku lahkeen koko pituudesta, ja lisää 2 cm saumavaraa. Näin saat selville, kuinka paljon lahjetta tulisi saksia pois.

Esimerkiksi: Jos lahkeen sisäpituus on 85 cm ja Piikan saama mitta on 76 cm, on laskukaava tällainen:

                   85 - 76 + 2 = 11 cm

4. Mittaa lahkeensuusta, nurjalta puolelta käänteen reunasta 2 cm, ja merkitse kohta lahkeen ympäri neuloin tai kynällä. Mitta on sama kaikissa tapauksissa.

5. Ota sitten kohdassa 3 saamasi laskutoimituksen tulos ja mittaa sen ilmoittama määrä alkaen vaiheessa 4 merkatusta kohdasta. Merkkaa lahkeen ympäri kuten edellä. Leikkaa sitten tekemiesi merkkien kohdalta suikale pois välistä.

6. Nyt sinulla on lahkeen käänne erillisenä kappaleena. Yhdistät sen seuraavaksi oikeat puolet vastakkain lyhennetyn lahkeen jatkoksi. Laita kapeampi kappale sisäpuolelle, ja tarvittaessa venytä ommellessa (jos venyvää kangasta). Huolittele reunat yhteen siksakilla.

8. Käännä lahje oikein päin ja tikkaa yhteenhuolitellut saumanvarat sauman yläpuolelle läheltä saumakohtaa (varat kääntyvät siis pois päin lahkeensuusta). Käytä tikkaukseen mahdollisimman huomaamattoman väristä lankaa. Löydät parhaiten sopivan langan vetämällä sitä rullasta ja vertaamalla lankasäiettä kankaan väriin koko rullan sijaan. Erisävyisissä sinisissä farkuissa kannattaa kokeilla sinisten lankojen sijaan (tai pikemminkin) harmaita lankoja, sillä ne uppoavat yllättävän hyvin farkkun väreihin.

Nyt farkut on lyhennetty! Vaikka sauma omaan silmään saattaa näyttää hyvinkin näkyvältä, se kyllä käyttäessä hukkuu näkyvistä. Eihän lyhennyksiä yleensä näin läheltä katsotakaan...

Ompeluvimma saa jatkoa

Kädet on olleet täynnä kankaita, puikkoja ja lankoja, arjen haasteista huolimatta! Tälläkin kertaa valmiiksi on tullut vaatteita niin itselle kuin jälkikasvullekin.

Äidille ja pojalle mätsäävät collarit! Huppari on Suuren käsityön numerosta 1/2012. Housut ovat Noshin Baggyt - kaavat niihin löytyvät täältä. Koko on 92, joka on vielä reilu, mutta leveiden nilkkaresorien ansiosta menevät jo noin 85-senttiselle hyvin.

Vaateinventaariossa huomasin, että pikkumiehellä.oli vain kolmet shortsit tulevaa kesää varten. Kahlasin useat käsityölehdet läpi, kunnes löysin sopivat rennot trikooshortsit Ottobren kesälehdestä 3/2016. Näihin sai hyvin käytettyä jämäpalaksi jääneen työkonekankaan suikaleen. Muutenkin näihin voi hyödyntää hyvin tilkkulaatikkoa, sillä jokainen kolmesta kaavakappaleesta mahtui A4-arkeille!

Teepaitoja pojalla oli jo tarpeeksi, mutta tein silti pari lisää omilla kuvioilla. Haisuli rokkaa tällä hetkellä, ja Transformers on taas isän mieleen... Kuviot toteutin kangastussilla, enkä enää toiste ala värittelemään näin suuria pintoja tusseilla! Ompelujälki sisäpuolella on karmea, kun ei sitä saumuria ole huolittelussa mukana. Nämä kaavat löytyvät Suuresta Käsityöstä numero 6-7/2009.

Hihaton paita vielä takaa.

Itselleni tein myös shortsit jostain tuntemattomasta kankaasta, joka oli eksynyt kangaslaatikkoon. Kaava on jälleen Suuren Käsityön, numerosta 7/2011. Mainittakoon, että kaavaan lienee eksynyt virhe, sillä vyötärön alavarasta tuli liian lyhyt juuri taskupussin leveyden verran.

Kesäisiä ompeleita

Innostus ompeluun on löytynyt siinä laajuudessa, etteivät päivän valveilla vietetyt tunnit tahdo riittää kaikkiin ideoihin! Tässä joitain valmiiksi saattuja tekeleitä.

T-paita tilaamastani jämätrikoosta, koko 92 ja malli Suuri Käsityö 7/2010. Etukappale on kahdesta osasta tehty, jotta kangas riitti koko paitaan.

Itselleni tein kesämekon joskus saamastani trikoosta. Malli on Suuresta Käsityöstä 10/2012. Muutin vain hihat puolipitkistä lyhyiksi ja helman leveämmäksi.

Hattuja!

Ruudullinen hattu on lahja ystävän vauvalle. Tähän käytin netistä ja Suuresta Käsityöstä löytämiäni ohjeita, joista oikeastaan koostin aivan oman kaavani, jotta sain siitä mieleisen.

Kukkahatun oli tarkoitus tulla lahjaksi, mutta en pitänytkään sen kuosista enkä mallista. Ohje on blogista I Married Superman, Sun Hat. En kuitenkaan ruvennut tulostamaan kaavaa, vaan piirsin sen mittojen mukaan haluamassani koossa.

Lätsälippikset ovat pojalleni. Tein ensin kasvuvaralla yhden, mutta se oli ihan liian iso. Kangasta onneksi riitti, ja tein pienemmässä koossa toisen. Päällikangas on hiukan joustavaa, joten se on kokonaan tuettu tukikankaalla. Malli Suuri Käsityö 7/2012.

Mustin yövaipat

Tekaisin sarjatyönä kaksi yövaippaa, koska kaksi sellaista on jäämässä pieneksi. Päällimmäinen kangas on Metsolan joustofroteeta, printin nimi taitaa olla Musti.

Samasta kankaasta olen tehnyt pojalle housut. Ostin sen tori.fi:n kautta, ja koska tämä on niin ihana kuosi, halusin olla säästeliäs sen kanssa! Leikkasinkin vaippakappaleet siten, että läpät ovat erillisistä paloista; toisessa pelkät läppäkappaleet, toisessa koko takareuna.

Kaavat olen tehnyt mittailemalla nykyisiä sopivia vaippoja, pääasiassa Jadenan yövaippoja. Kopioita nämä eivät silti ole, sillä olen muutellut mittoja mieleisikseni. Sisäpuolella päällikankaan alla on vinoon leikattu (ja siten hiukan joustava) lakanakangas. Sisäkangas on bambujoustofroteeta, ja siihen on ommeltu kiinni pala hamppucollegea taskun sisäpuolelle. Lisäsin vaippoihin Onnikkaan imuihin yhteensopivat nepit, joten pystyn käyttämään halutessani valmiita imuja.

Tässä on nepeillä kiinni Onnikkaan valmis tuplapitkä läppä, jonka voi taitella taskuun sisälle.

Vaippaan sisimmäksi halusin myös samanlaisen imuratkaisun kuin Onnikkaan yövaipoissa, eli neppikiinniteisen tiimaimun. Näihin löytyy vielä helpohkosti jämäpaloja omista imukankaista, joten tein niitä pari itse. Ompelukoneella huoliteltu reuna elää hiukan saumurireunaan verrattuna, mutta eipä se käyttöä haittaa! Näissä sisäimuissa on kaksi kerrosta bambujoustista, joiden välissä on kerros lakanaa tukikankaana, ja alimpana on kerros hamppucollegea.

Mitä tästä opimme: Tästä lähin ohennan läppiin tulevien neppien alle jäävät saumavarat jo ennen kuin kokeilen neppien laittoa. Sen verta monta neppiä irtosi ja meni käyttökelvottomiksi näitä tehdessä...

Vaippojen päällikankaat ennen sisäkankaisiin liittämistä, vasemmalla sisäpuolelta ja oikealla ulkopuolelta. Etureunan nepit sekä tuplapitkän imun nepit on kiinnitetty tässä vaiheessa.

Sisäkankaat ennen kokoonompelua. Vasemmalla oikealta puolelta, oikealla nurjalta. Tiimaimun nepit on kiinnitetty.

Taskuvaippa kahdesta PUL-palasta

Säästäväinen ihminen kun olen, minua järkytti suuresti, miten paljon ylimääräistä kangasta valmiiksi neliöksi leikatusta PUL-kankaanpalasta jäisi, jos siitä tekisi vain yhden vaipan. Siispä päätin kokeilla leikata kahdesta kangaspalasta molemmista puolitoista vaippaa, jolloin voisin yhdistää puolikkaat yhdeksi vaipaksi!

Tuumasta toimeen siirtyminen kesti, mutta nyt kokeilu on viimein valmis. Ensimmäisenä herää tietysti kysymys, kuinka saumakohta voi pitää kosteutta, eikö vaipan pitäisi vuotaa kuin seula? Ehei, sillä sauma on päällystetty kokonaan silitettävällä saumateipillä! Leikkasin saumavaran kapeaksi, alle puolen sentin levyiseksi yhteenompelun jälkeen, ja kiinnitin saumateipin siten, että se kiertää saumavaran ympäri ja molemmilta puolilta ompelukohdan ylitse. Tähän riitti 2 cm leveä saumateippi.

Saumateipin kiinnitys PUL-kankaaseen onnistui odotettua helpommin, eikä silitysraudan tarvinnut olla polttavan kuuma. Teipissä vain toinen puoli on tarttuvaa, ja sen puolen löytäminen oli hankalin vaihe. Taisin ensin koittaa kiinnittää sen väärin päin... Kun oikea puoli sitten löytyi, sujui kiinnitys mainiosti, puoli kerrallaan. Pidin työn päällä leivinpaperia, jottei teippi tai PUL sula rautaan kiinni.

Loputulos on toki hiukan tönkkö, mutta yllättävästi ei niin paljoa, kuin ajattelin. Ohentelin saumavaroja vaipan etu- ja takareunoissa, jottei niihin tule kovia kohtia, ja se auttoikin suuresti. Toki tuo sauma tuntuu sisäkankaankin läpi, mutta imun kanssa en usko siitä olevan käyttäjälle haittaa. Imun voi vaikka valita niin, että pepunkin kohdalle tulee ohut kerros estämään sauman painautumista ihoon.

Bodysta paita ja jatkopala

Sain vihdoin uuden ompelukoneen marketin halpiskoneen tilalle, ja ah, mitä autuutta sillä onkaan ommella! Kaikkia kommervenkkejä en ole vielä ehtinyt käymään läpi, mutta perustoiminnot olivat helppoja ja nopeita oppia.

Näin ensimmäisenä työnäni saksin selästä lyhyeksi jääneen bodyn paidaksi. Body on me&i-merkkiä, ja näissä (kuten monissa muissakin) tuppaa selkäpituus meillä loppumaan, koska käytämme enemmän tilaa vieviä kestovaippoja. Me&i käyttää bodeissaan hiukan "normaalia" pienempiä neppareita, joten en ole onnistunut löytämään niille sopivia jatkopalojakaan.

Nyt ratkaisin oikeastaan kaksi pulmaa kerralla, ja tein ylijääneistä paloista neppeineen jatkopalan muita saman merkin bodeja varten!

Bodeja voi näin jatkokäyttää myös, jos nepit ovat irronneet tai rikkoutuneet, tai jos vain tykkää enemmän paidoista, ja tahtoo käyttää jotain tiettyä kuosia, jota ei saa paitana. Huomioon otettavaa on se, että usein bodyt ovat sivuista lyhyehköjä, ja kääntövaraa täytyy tällöin laittaa säästeliäästi. Itse purin tuota bodyn alareunan punaista reunaketta sivusaumojen kohdalta sen verran, että sain leikattua pingviinikankaan aivan alareunasta asti. Leikkasin suoraan sivusaumasta sivusaumaan, tehtyäni viivottimella katkoviivat. Reunan huolittelin ja käänsin noin 1,5 cm, kääntämättä huolittelureunaa päärmeen alle. Toki alareunaan voi lisätä vaikkapa resoria, jos paita tuntuu muuten jäävän liian lyhyeksi.