Uusia alkuja

Viime viikolla sain odotetun paketin, joka oli pullollaan ihania lankoja. Nimittäin Pirkkalangat omaan Metsä kukkii-puserooni saapuivat viimein! Värikirjo oli juuri niin upea kuin olin odottanutkin, enkä malttanut olla heti kerimättä joka väriä kerille. Ehdin jopa aloittaa kirjoneulekuvionkin, ja alku oli lupaava! Kuitenkin mallaillessani tilkkua päälleni huomasin, että puserosta tulisi ehkä liian tiukka. Olin alkanut neuloa kokoa M, koska se vaikutti väljän mitoituksen kanssa sopivalta; ajattelin, että en kaipaa kovin roikkuvaa villapaitaa.

Päätin sitten kuitenkin ottaa ja purkaa tuon aloitukseni, kun sitä ei vielä tuon enempää ollut. Ehkä haluan kuitenkin sukeltaa suuren puseron lämpöön kylminä iltoina... Samalla päätin vaihtaa tasoneuleesta pyöröneuleeksi, sillä inhoan kirjoneuleen neulomista nurjalla puolella. Teen siis etu- ja takakappaletta yhtä aikaa. Uudenkin aloituksen ehdin jo kertaalleen purkaa, onneksi vain viiden kerroksen jälkeen, kun huomasin, että luomisreunani kiertää. Nyt olen viimein päässyt etenemään muutaman sentin verran! Jipii!

Ps. Ainoa toivomukseni enää olisi muutama lisätunti vuorokauteeni, jotta ehtisin tehdä tätä, sekä monia muita hommia, joita haluaisin... Vaihtoehtoisesti myös lastenvahti kelpaa! A wink a wink!

Pps. Italialainen luomisreuna toimii myös pyöröneuleessa; tällöin luomisreunan 1. ja 3. kerros neulotaan tavallisesti, neuloen oikeat oikein ja nostaen nurjat (lanka kulkee etukautta), mutta 2. ja 4. kerros päin vastoin: nostaen oikeat (lanka kulkee takakautta) ja neuloen nurjat nurin. Katso täältä koko ohjeeni italialaiseen luomistapaan.

Italialainen eli putkimainen silmukoiden luominen - ohje

Joku saattoi edellisestä julkaisustani havaitakin, että aloittamani Metsä kukkii-puseron resori näytti erikoiselta. Tarkemmin sanottuna sen luomisreuna oli tavallisesta ristikkäin luodusta poikkeava - se on luotu nimittäin italialaisittain, tai putkimaisesti, kuten joissain lähteissä sanotaan. Nyt teen pilkuntarkan perehdytyksen tähän tekniikkaan, joka sopii mielestäni parhaiten joustinneuleiden luomisreunaksi. Joustimiin se on myös tarkoitettu. Tekniikka voi tuntua alkuun haastavalta, mutta palkitsee kyllä, kun sen oppii! Tämä ohje on tarkoituksella hyvin tarkka, jottei aloittelijakaan epäonnistu. Näin se tehdään:

Italialainen eli putkimainen silmukoiden luominen

Yleensä tässä tekniikassa neuvotaan käyttämään puolta numeroa pienempiä puikkoja kuin lopullisessa joustinneuleessa käytetään. Itse käytän kuitenkin samoja puikkoja, sillä olen huomannut, että pienemmillä puikoilla reunani kiristää liikaa. Kannattaa kokeilla molempia tapoja! Huomaa, että tällä tekniikalla syntyy aina 1 o, 1 n -joustinta, mutta sen voi luomiskerrosten jälkeen vaihtaa 2 o, 2 n-joustimeksi.

Jätä langanpää noin 3-4 kertaa pitemmäksi kuin työn haluttu leveys on. Aseta lanka kuvan mukaisesti puikon ympäri, langanpää kulkee puikon edestä ja jää taakse.

Ota sitten langat vasempaan käteen, aivan kuten olisit aloittamassa ristikkäin luomista; langanpää etusormen päälle ja kerältä tuleva lanka peukalon päälle. Ensimmäinen silmukka on nyt puikolla.

Aloita sitten silmukoiden luominen. Vie puikko peukalon yli tulevan langan alta (huom! eri lanka kuin ristikkäisessä luomistavassa!)...

...ja koukkaa etusormen päällä oleva lanka yläkautta puikolle.

Vie puikon kärki vielä peukalolla olevan langan alta... 

...ja toinen silmukka on valmis - tämä on oikea silmukka.

Seuraava silmukka on nurja ja tehdään käänteisessä järjestyksessä.

Koukkaa etusormella oleva lanka takakautta puikolle...

...ja peukalolta tuleva lanka etukautta.

Vie puikko etusormen langan ali, ja näin olet luonut nurjan silmukan.

Jatka samaan tapaan, kunnes olet saavuttanut halutun silmukkamäärän. Silmukat näyttävät erikoisilta, mutta muodostavat selkeät parit, joiden avulla ne on helppo laskea. Jos haluat neuloa 2 o, 2 n-joustinta, valitse silmukkaluvuksi 4:llä jaollinen, jos mahdollista.

Italialaisessa luomistavassa 4 ensimmäistä kerrosta kuuluvat vielä luomiseen, ja neulotaan samankokoisilla puikoilla kuin silmukat on luotu. Koska silmukat eivät ole kovin kiinteitä, varmista, että reunasilmukka ei pyörähdä auki. Viimeisenä tulisi luoda oikea s, jolloin se näyttää kuvan mukaiselta nurjalla: aloituslangan pää jää sormelta tulevan langan alle.

Neulo reunasilmukat aina oikein. Ensimmäisenä reunasilmukan jälkeen on oikea silmukka. Luodut oikeat s:t ovat kuitenkin väärinpäin puikolla; neulo oikeat s:t aina takareunasta oikein ensimmäisellä kerroksella! Kuvassa oikea s on punainen, nurja s sininen.

Silmukan neulominen oikein takareunastaan: vie puikko silmukkaan etukautta...

...ja vedä lanka normaalisti siitä läpi.

Seuraavana oleva nurja silmukka, kuten kaikki muutkin nurjat s:t aloituskerroksilla, jätetään neulomatta, ja lanka kulkee s:n edestä. Ota lanka puikolle kuin lähtisit neulomaan s:aa nurin...

...ja vie puikko s:aan, jälleen kuin olisit neulomassa sitä nurin...

...mutta jätä s neulomatta.

Lanka jää työn etupuolle, nostetun silmukan eteen.

Neulo ensimmäinen kerros loppuun edellä kuvatulla tavalla. Varmista, ettei luomisreuna pääse kiertämään, sillä se voi näkyä selvästi lopputuloksessa. Alkuun kierron huomaaminen voi olla hankalaa, mutta sen harjaantuu näkemään. Viimeinen s on reunasilmukka ja neulotaan oikein. Neulo vielä 3 kerrosta samaan tapaan: neulo oikeat s:t oikein (nyt normaalisti etureunoistaan) ja nosta nurjat s:t neulomatta, lanka työn edessä. Reunasilmukat aina oikein.

Nyt luominen on tehty. Reunan tulisi näyttää siltä, kuin joustinneule vain jatkuisi katkeamattomana reunan ympäri, putkimaisesti. Nyt voit tarvittaessa vaihtaa paksummat puikot, ja jatkaa sitten normaalisti 1 o, 1 n-joustinta.

Jos mielit tehdäkin 2 o, 2 n-joustinta, käännetään vielä silmukoiden järjestystä seuraavalla kerroksella (oikea puoli).

Neulo reunas ja sitä seuraava s oikein. Neulo seuraavaksi oikea silmukka puikolla olevan nurjan s:n takaa (kuvassa ympyröity).

Vie puikko silmukkaan ja neulo se, kuten tavallisesti - nurja silmukka vain sattuu olemaan nyt välissä!

Jätä molemmat s:t vielä puikolle. Kuvassa punaisella näkyy juuri neulottu oikea s ja sen edessä nurja s.

Neulo seuraavaksi tuo sinisellä merkitty nurja s normaaliin tapaan nurin, ja pudota sitten molemmat neulotut s:t yhtä aikaa puikolta.

Neulo seuraavaksi 1 n, 1 o ja toista silmukoiden paikanvaihto, kuten edellä. Neulos alkaa muistuttaa 2 o, 2 n-joustinta.

Näin luotu reuna on siisti, joustava eikä kupruile! Seuraava etappi onkin silmukoiden päättely samalla tekniikalla - kunhan pääsen puserossani kaulusresoriin asti. Jätä kommentti, jos tästä oli apua!

KAL ja vyyhtien valloitus

Oma KALini eli Knit along-työni on nyt aloitettu! En ole vielä saanut kaikkia lankoja, mutta resoria varten tarvitsemani grafiitinharmaa Pirkkalanka (501) löytyi Sastamalan Taitokeskuksesta.

Pirkkalangat, kuten monet muutkin Taito Pirkanmaan langat, ovat vyyhdeillä. Ensimmäinen askel puseronteossa onkin lankojen keriminen. Jos vyyhdit ovat uusi tuttavuus, niin lue tästä vinkkini vyyhdin käsittelyyn!

Vyyhdillä olevien lankojen ympärillä on poikittain solmittuja lankoja, yleensä ainakin yksi, tavallisesti kaksi. Näitä kutsutaan pasmalangoiksi, ja ne pitävät vyyhdin koossa. Langat voivat olla myös vyyhdin alku- ja loppupää. Älä poista pasmalankoja vyyhdistä vyyhdin ollessa löysällä!

Etsi pasmalankojen avulla vyyhdin keskikohta. Laita molemmat kädet vyyhdin väliin ja kiskaise pari kertaa napakasti niin, että langat kiristyvät. Tällainen "hakkaaminen" selvittelee vyyhdin lankoja.

Aseta vyyhti sitten kiristettävään vyyhtitelineeseen, taikka johonkin muuhun vastaavaan. Korvikkeena voi käyttää aviomiehen tahi muun henkilön käsivarsia tai tuolin selkänojaa. Itse laitoin telineen puutteessa vyyhdin keilutuolin selkänojaan ja kiristin sitä laittamalla muutaman koristetyynyn väliin. Kireys on tärkeää, jotta vyyhdin langat eivät sotkeennu toisiinsa keriessä.

Avaa ja poista sitten pasmalangat. Näissä vyyhdeissä pasmalankoina olivat vyyhdin alku- ja loppupäät, joten avasin solmut varovasti. Toinen langanpäistä lähtee purkautumaan yleensä paremmin kuin toinen; vyyhdin päällipuolelta. Lähde kerimään paremmin purkautuvasta päästä.

Huom! Vältä lankakerän pujottamista vyyhdin lankojen väleistä! Jos lanka takertuu, koita aina ensin selvitellä vyyhtiä kiskoen lankoja varovasti erilleen. Jos aloittamasi pää takertelee jatkuvasti, koita, purkautuuko toinen pää paremmin.

Takerteleminen voi johtua siitä, että vyyhti on laitettu kiristykseen väärästä kohdasta, eli osa langoista ei olekaan vyyhtitelineen ympärillä ollenkaan. Tällöin voi joutua pujottelemaan kerää. Joskus vyyhdit voivat myös olla vain sotkuisia itsessään. Tällöin vaaditaan kärsivällisyyttä!

Kuvassa vasemmanpuoleinen langanpää on vyyhdin sisällä, ja oikeanpupleinen purkautuu vapaasti.

Jos keritkin vain osan langasta ja jätät loput vyyhdille, älä unohda laittaa pasmalankoja takaisin tai uusia tilalle! Solmi myös lamnknganpäät vyyhdin ympärille, jotta ne on helpompi löytää seuraavalla kerralla.

Kerimisessäkin on omat niksinsä. Apuna voi käyttää erityistä kerimislaitetta, tai keriä perinteisesti kämmenen ympäri. Tärkeää on keriä lankakerä löysälle. Tämä onnistuu parhaiten pitämällä keriessä sormia kerän ympärillä niin, että uusi lanka kiertyy aina sormien ympäri. Kun sormet ottaa pois välistä, uusin kierros löystyy sopivasti. Kireällä lankakerällä lanka joutuu pitkäaikaiseen venytykseen, jolloin se menettää joustavuuttaan ja muuttuu kovaksi. Sama pätee kaikkiin joustaviin materiaaleihin matonkuteesta kuminauhaan! Mitä pehmeämpi kerä, sen parempi.

Koska tässä puserossa värejä on monia, kannattaa pujottaa vyötteet kerien mukaan, jolloin värinumeroista voi tarkistaa, että sävy on oikea. Kerimisen iloa!

PS: Jos jäit ihmettelemään, että mikä KAL, niin kurkkaa edellinen julkaisuni!

Metsä kukkii KAL - minä kanssa!!

Vauhdikkaan loppuvuoden ja uuden vaihtumisen jälkeen on taas aika kirjoittaa pajaan kuulumisia! Taitokeskus on pitänyt minut kiireisenä työaikana, ja perhe-elämä sekä erilaiset käsityöt puolestaan vapaa-aikana.

Uusin Taito-lehti toi mukanaan KAL:in, joka tarkoittaa 'knit along'. Käsite oli minulle uusi, joskin olin aiemmin jo nähnyt CAL:in, 'crochet along', Facebookin uutisvirrassa. Kyseessä ei ole kilpailu, vaan tarkoitus on valmistaa joku tietty käsityö yhdessä muiden harrastajien kanssa. Osallistujat voivat jakaa kuvia ja kertomuksia netissä ja somessa, auttaa toisiaan mallissa vastaan tulevissa pulmissa, ja jopa järjestää tapaamisia työn aikana tai urakan päätteeksi!

Taito-lehden KAL:in aiheena on Sirkka Könösen perinteistäkin perinteisempi Metsä kukkii-kirjoneulepusero. Sen nähdessäni ajattelin heti, että tuo ei sovi minulle! En lainkaan pitänyt väriyhdistelmistä enkä värimaailmoista ylipäätään. Malleja on kaksi, tumma ja vaalea, joista ensimmäisen ohje löytyy Taito-lehdestä, ja jälkimmäinen Facebookin Metsä kukkii KAL-tapahtumasta, jossa voi seurata töiden edistymistä ja jakaa omia onnistumisen - ja epäonnistumisen - hetkiään.

Noh, värikriittisyyteni takia vitkastelin ensin, ja olin jo hylätä koko ajatuksen. Jokin kuitenkin kutkutti tässä tempauksesa niin, että en vain voinut jättää sitä väliin! Otin mallin piirustuspöydälle, eli toisin sanoen tablettiini lataamaani sovellukseen, jolla kirjoneulemalleja voi piirtää tyhjästä. Valitsin Pirkka-langan värikartasta mieluisimmat värit, ja lähdin sommittelemaan niitä puseron mallipiirrokseen. Pian huomasin, että Könösen suunnittelema pusero on upea mestariteos siinäkin mielessä, että värien muuttelu oli todella helppoa ja onnistuminen ei ollut rakettitiedettä. Kun vain valitsi tarpeeksi toisiinsa sopivia sävyjä, tapahtui loppu melkein kuin itsestään! Sain lopulta mielestäni upean luomuksen aikaan, ja toteutuksen aloitan sitten, kun saan muita töitä ensin alta pois. Langat ostan tietysti omasta Taitokeskuksestani!

Tässä on sitten se mallipiirustus minun tapaani. Pensaat vihreällä pohjalla tulevat alaosaan, siitä jatketaan kuusikuviolla alkavaan mallipiirrokseen ja edetään isolla kukalla alkavaan piirrokseen. Värinumerot, joilla voi korvata ohjeen mukaiset värit, julkaisen, kunhan ne varmistuvat langat saatuani.

Ennen uuteen työhön uppoutumista on paras kuitenkin ensin viimeistellä edellinen. Puikoilla kilisee parasta aikaa Synkät kuteet-kirjan malli 'Mort', eli pitkä neuletakki luurankokuviolla. Se tulee siipalleni, ja alkaa olla loppusuoralla; toisen hihan kaarroke ja huppu on neulomatta! Lankana täysvillainen Viking Sportsgarn.

Videonauhalaukku kehyksellä

Olen ollut viime aikoina ihmeen kiireinen, ja hyvästä syystä. Palataan siihen sitten kirjoituksen lopussa, sillä ensin tahdon esitellä uuden luomukseni, josta olen niin kovin ylpeä! Ihka ensimmäinen laukkukehyksen avulla tehty kassini, jonka pääraaka-aine on VHS-videonauha.

Videonauhan olen siis kutonut kangaspuissa mustaan poppanaloimeen, ja näin saadusta kankaasta ompelin laukun päällipuolen. Näin harvahkoa kudottua kangasta ei kuitenkaan parane mennä suin päin saksimaan, vaan ensin täytyy ommella ainakin pari kertaa kolmiaskelsiksakkia leikkauskohdan yli. Leikattu reuna tulee myös huolitella siksakilla ja kolmiaskelsiksakilla. Ommeltuani videonauhakankaan saumat, liimasin ne tekstiililiimalla nurjalle puolelle auki, sillä silittämällä ne eivät pysy. Liiman kiinnittämisessä käytin apuna silitysrautaa leivinpaperin läpi, sillä tekstiililiima ei tarttunut muuten tarpeeksi nopeasti.

Laukulle tuo ilmettä jostain ilmaiseksi saatu musta sametti, josta ompelin ison, kaksinkertaisen rusetin. Päällikankaassa menee myös nauhana ympäri samettikaitale, jonka päälle rusetti on kiinnitetty. Myös laukun hihna on samaa samettia. Satuin löytämään purkusäilöstäni tuollaisen keinonahkasydämen, joka sopi kuin nakutettu rusetista killumaan. Aiheellinen lisä on myös heijastin, joka on paitsi kaunis, myös varsin tarpeellinen juuri nyt!

Laukun etumusta koristaa pikkuruinen merkki, joka kertoo kiinnostuneelle, että tämä kassi on käsin tehty!

Joka saa tilaisuuden kurkistaa laukun sisäpuolelle, näkee nämä ihastuttavat pyllistelevät kissat! Tiedä häntä, mitä ajattelin, kun nämä kankaankuviointikurssilla päätin ikuistaa jämäväreistä...

Vuoriin ompelin vielä taskun ennen vuorikappaleiden yhteenliittämistä. Tasku on napinläpitasku vetoketjulla, ja hyvä ohje sen tekemiseen löytyi täältä. Vetoketju on jostain purettu pätkä jotain leveää metriketjua.

Laukkukehyksen kiinnitämiseen löysin melko hyvän ohjeen täältä, joskin pari asiaa tein omassa laukussani toisin. Ensinnäkin, kaavaa piirtäessä laukkukehyksen saranakohdan merkit (jotka merkkaavat ompeleen alkamis- ja päättymiskohtaa) tulisi piirtää noin sentin päähän saranasta, jotta kehykselle jää tarpeeksi tilaa aueta - muuten kehys voi repiä kankaan. Toiseksi käytin liimaamiseen Gutermannin HT2-tekstiililiimaa, ja liimasin paketin ohjeen mukaan. Levitin ohuen nauhan liimaa kankaiseen reunaan sekä laukkukehyksen toiseen uraan, ja annoin kuivua 15 minuuttia (erillään siis). Näin liimasta tuli kosketuskuivaa, eikä ollut vaaraa sotkea kangasta. Ennen yhdistämistä levitin tuoreen, ohuen kerroksen vielä laukkukehyksen uraan, ja sitten painelin ohuen sukkapuikon avulla kankaan sinne. Tippaakaan liimaa ei joutunut väärään paikkaan, ja kehys pysyy paikallaan!

Teräväsilmäiset havaitsevat laukusta pilkottavat muistikirjan ja kalenterin, joille onkin ollut nyt kovasti käyttöä - niin, etten ole ehtinyt juuri kirjoitella tänne. Olen nimittäin saanut uuden, jännittävän työpaikan! Kenties vielä jonain päivänä ehdin kirjoittaa tänne Huittisten Taitokeskuksen arjesta - minusta nimittäin leivottiin sinne uusi vastaava neuvoja pari viikkoa sitten. Paljon on opittavana, mutta motivaatio on korkealla!

Mitä ihmettä?

Piikalla on ollut kirjoittelussa pitkä tauko, ja siihen on tietysti myös hyvä syy: Melko tarkkaan kuukausi sitten meidän perheestämme tuli ensiasunnon omistajia! Löysimme vaatimattoman, mutta idyllisen rivitalokolmiomme erilaisten sattumien kautta, kun ensin olimme tutstuneet hyvin kirjavaan joukkoon omakotitaloja ja jopa harkinneet kerrostalokaksion ostamista.

Asunnon oston seurauksena olemme tietenkin muuttaneet, mikä on vienyt kovasti aikaa ja voimia. Käsitöille on löytynyt aikaa vaihtelevasti, mutta muuton yhteydessä olen saanut myös uutta mielenkiintoa kauan sitten hukkuneiden keskeneräisten töiden sekä unohtuneiden lanka- ja tarvikevarastojen löytyessä laatikoista.

Kerrostalosta rivitaloon muuttaminen on tuonut arkeen sekä helpotuksia että haasteita. Enää ei tarvitse kantaa kiukuttelevaa taaperoa ostoskassien kera kolmanteen kerrokseen, mutta lähimpään kauppaan on jo sitten parin-kolmen kilomterin pyöräily entisen 100 metrin sijaan. On ihanaa saada kaikki pyykit kuivumaan omalle terassille, mutta pihatöiden tekeminen on vielä kovasti hakusessa. Olen opetellut kompostorin käyttöä, sillä sellainen oli jätetty takapihallemme. Myös oman saunan käyttämistä on harjoiteltu, ja paljon uusia talous- ja pihatarvikkeita hankittu.

Pyrin päivittelemään pajaan useammin, kunhan saamme kodin mukavasti asuttavaan kuntoon. Sitä odotellessa annan pajan lukijoille tehtävän! Kuvassa on yksi niistä hukkuneista keskeneräisistä käsitöistä. Arvaatteko, mikä siitä on tulossa? Kuvanottohetkellä työ odottaa päättelyä, ja siinä on aika monta silmukkaa...

Päällekarkaus: Erilaisia päällisiä

Piika on ahkeroinut jälleen ompelukoneella, ja tällä kertaa on syntynyt uusia päällisiä erinäisiin paikkoihin!

Keittiön tuoleissa on persikanväriset päällysteet, ja yhdestä niistä alkoi kangas jo repeillä. Aivan vielä en alkanut repimään kankaita irti ja uusimaan niitä, sillä pienen lapsen sotkujen takia se olisi ollut aivan turhaa. Siksipä päätin tehdä irrotettavat päälliset, joihin ompelin sisäpuolelle palan kosteudenpitävää patjansuojusta. Kukkakangas on kirpparilta ostetusta verhosta. Vielä, kun saisi ne kolme muuta tuolia hoideltua...

Eteisen rahin tyynyssä oli halpatyövoimalla tehty tekokuitupäällinen, ja sen huomasi. Tein uuden saamastani sisustuskankaanpalasta, ja kierrätin vanhasta päällisestä siihen vetoketjun. Vanha päällinen jatkoi elämäänsä öljyrättinä miehen autossa...

Päällisestä tuli kivannäköinen, mutta lähempää tarkastelua se ei kestä, varsinkaan ompelutaitoisemmalta katsojalta. Tekaisin tämän välikäsityönä nopeasti, enkä lähtenyt purkamaan, vaikka osaset eivät osuneet täysin yksiin!

Eräs ikuisuusprojekti tuli päätökseensä, kun sain aikaiseksi ommella vanhasta sohvastamme säästettyyn tyynyyn päällisen. Tyyny ja siihen tarkoitetut kangastilkut ovat lojuneet säilöttyinä milloin missäkin, kunnes viimein sain inspiraation tarttua toimeen. Syynä oli kenties se, että pajan pikkutonttu on tykännyt tyynyjen päällä leikkiä, ja äitiä ne vanhat kulahtaneet päälliset lähinnä hirvittivät...

Kankaat ovat jostain minulle kulkeutuneita huonekalukankaiden näytetilkkuja, ja niistä tuli juuri sopivasti yksi päällinen. Vain päätysuikaleet ovat muualta; ne ovat ylijäämää keinutuolinverhoiluprojektistani muutaman vuoden takaa. Vetoketju oli vanhassa päällisessä vielä ehjä, joten purin sen pois ja käytin uuteen päälliseen. Vanha päällys sai jäädä paikoilleen pitämään täytteitä sisällään, harsin vain suuaukon umpeen.

Näitä tyynyjä löytyy vielä yksi iso ja pari pienempää, ja niihin olen jo tilannut alekankaat, kun sopivasti satuin Myllymuksuilta löytämään. Niitä odotellessa!

Tällä hetkellä piikaa työllistävät parit tilausneuleet, ja niistäkin tullee juttua, kunhan ne joskus maailman aikaan valmistuvat!