sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Videonauhalaukku kehyksellä

Olen ollut viime aikoina ihmeen kiireinen, ja hyvästä syystä. Palataan siihen sitten kirjoituksen lopussa, sillä ensin tahdon esitellä uuden luomukseni, josta olen niin kovin ylpeä! Ihka ensimmäinen laukkukehyksen avulla tehty kassini, jonka pääraaka-aine on VHS-videonauha.


Videonauhan olen siis kutonut kangaspuissa mustaan poppanaloimeen, ja näin saadusta kankaasta ompelin laukun päällipuolen. Näin harvahkoa kudottua kangasta ei kuitenkaan parane mennä suin päin saksimaan, vaan ensin täytyy ommella ainakin pari kertaa kolmiaskelsiksakkia leikkauskohdan yli. Leikattu reuna tulee myös huolitella siksakilla ja kolmiaskelsiksakilla. Ommeltuani videonauhakankaan saumat, liimasin ne tekstiililiimalla nurjalle puolelle auki, sillä silittämällä ne eivät pysy. Liiman kiinnittämisessä käytin apuna silitysrautaa leivinpaperin läpi, sillä tekstiililiima ei tarttunut muuten tarpeeksi nopeasti.


Laukulle tuo ilmettä jostain ilmaiseksi saatu musta sametti, josta ompelin ison, kaksinkertaisen rusetin. Päällikankaassa menee myös nauhana ympäri samettikaitale, jonka päälle rusetti on kiinnitetty. Myös laukun hihna on samaa samettia. Satuin löytämään purkusäilöstäni tuollaisen keinonahkasydämen, joka sopi kuin nakutettu rusetista killumaan. Aiheellinen lisä on myös heijastin, joka on paitsi kaunis, myös varsin tarpeellinen juuri nyt!


Laukun etumusta koristaa pikkuruinen merkki, joka kertoo kiinnostuneelle, että tämä kassi on käsin tehty!


Joka saa tilaisuuden kurkistaa laukun sisäpuolelle, näkee nämä ihastuttavat pyllistelevät kissat! Tiedä häntä, mitä ajattelin, kun nämä kankaankuviointikurssilla päätin ikuistaa jämäväreistä...


Vuoriin ompelin vielä taskun ennen vuorikappaleiden yhteenliittämistä. Tasku on napinläpitasku vetoketjulla, ja hyvä ohje sen tekemiseen löytyi täältä. Vetoketju on jostain purettu pätkä jotain leveää metriketjua.

Laukkukehyksen kiinnitämiseen löysin melko hyvän ohjeen täältä, joskin pari asiaa tein omassa laukussani toisin. Ensinnäkin, kaavaa piirtäessä laukkukehyksen saranakohdan merkit (jotka merkkaavat ompeleen alkamis- ja päättymiskohtaa) tulisi piirtää noin sentin päähän saranasta, jotta kehykselle jää tarpeeksi tilaa aueta - muuten kehys voi repiä kankaan. Toiseksi käytin liimaamiseen Gutermannin HT2-tekstiililiimaa, ja liimasin paketin ohjeen mukaan. Levitin ohuen nauhan liimaa kankaiseen reunaan sekä laukkukehyksen toiseen uraan, ja annoin kuivua 15 minuuttia (erillään siis). Näin liimasta tuli kosketuskuivaa, eikä ollut vaaraa sotkea kangasta. Ennen yhdistämistä levitin tuoreen, ohuen kerroksen vielä laukkukehyksen uraan, ja sitten painelin ohuen sukkapuikon avulla kankaan sinne. Tippaakaan liimaa ei joutunut väärään paikkaan, ja kehys pysyy paikallaan!

Teräväsilmäiset havaitsevat laukusta pilkottavat muistikirjan ja kalenterin, joille onkin ollut nyt kovasti käyttöä - niin, etten ole ehtinyt juuri kirjoitella tänne. Olen nimittäin saanut uuden, jännittävän työpaikan! Kenties vielä jonain päivänä ehdin kirjoittaa tänne Huittisten Taitokeskuksen arjesta - minusta nimittäin leivottiin sinne uusi vastaava neuvoja pari viikkoa sitten. Paljon on opittavana, mutta motivaatio on korkealla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti